Nuoret maahiset tulevat.

”Te pidätte kynttilän valosta?”, kysyn tai oikeastaan totean.

”Kyllä! Me voisimme istua sen ympärillä, lämmitelläksemme sen valossa ja kajossa. Sen voima on paljon suurempi kuin sen koko. Ja me voimme aina kuvitella sen suuremmaksi. Katsoa liekkiin ja NÄHDÄ se. Ottaa toisiamme kädestä ja jakaa se mitä tunnemme. Yhteenkuuluvuus. Hetken jakaminen ja tuo hetki on AINA. Sillä merkityksellinen hetki on aina.”

”Te olette niin viisaita.”

”Ei, vaan me OLEMME.”

”Uuh…., ajatukseni herpaantui…”

”Sitten sinun pitää katsoa liekkiä uudelleen.” Ja otamme toisiamme kädestä, YHDESSÄ.