Puutarhani tietäjämaahinen S sanoo: ”Minä huomaan, että olet masentunut, kun et voi mennä mihinkään. Oletko unohtanut, että mielessäsi voit matkustaa mihin tahansa? Mielelläsi ei ole rajoja.”

Hän johdattaa minut eri tasolle. Hän kysyy minä haluan nähdä. Männyn, valtavan männyn. Ja se on edessäni. Valtava paksu runko, oksat ulottuvat korkealle. Painan otsani sitä vasten. Valo ylös ja alas ja sivulle. Sama keskuskanavavoima kuin minussa. Ja silloin tunnen myös oman keskuskanavani aktivoituvan.

”Tule tänne, kun tarvitset voimaa.”

Ja voima ja tasapaino on latautunut minuun. Ja minä kun luulin, etten voi tehdä mitään, kun on talvi ja puut nukkuvat ja lepäävät.

S kehottaa kulkemaan eteenpäin, sillä se mitä kohtaa määrittää tämän päivän. Ja se pitää nähdä selvästi.

Lumen keskellä on valkoiseksi maalattu talo. Ei riitä, että katson sitä, minun on mentävä sisään. Ja menen ja se on minun merkabani. Ja kaikki on kuin kristallia, jossa on vaaleansinisiä ja violetteja kristallilaattoja.

”Nyt voit matkustaa”, kuulen.