Alussa

Näiden blogien aihepiiri on melko laaja. Useimmat kertovat luontoyhteydestä, luonnon suojelusta, kunnioituksesta, yleensä luonnon itsensä kannalta. Aihepiiri lähenee kirjoja Luonnon näkymätön kauneus, Invisible nature ja Puiden kertomaa. Kertojina ovat yleensä erilaiset luonnon olennot. Heidän ajattelunsa on usein aika erilaista kuin ihmisten, sillä heiltä puuttuu itsekkyys. He ovat elämän suojelijoita ja vieläpä varsin suorasanaisia sellaisia. He haluavat jakaa huolensa maapallon tilasta. Mutta ryppyotsaisia he eivät ole, vaikka harmistuvat usein. Olen kirjannut heidän viestejään kymmenisen vuotta. Eniten viestejä on kertynyt puutarhani maahisilta. Ehkäpä otsikko kaikelle tälle voisi olla Luonnonhenget elämässäni – mitä he haluavat kertoa.

Tämä ensimmäinen tarina kertoo kuitenkin kotitonttuni viimeaikaiset terveiset. Sen jälkeen tulen poimimaan näiden ”kumppanieni” viestejä kauempaa vuosien varrelta eri aiheista. Sekä aina, kun viesti sipaisee jotain tämän hetken tapahtumaa tai ajatusta. Viestejä on kertynyt sadoittain.

Kysyn puutarhani tietäjämaahiselta, onko joulutonttuja olemassa. Hän sanoo: ”Ei varsinaisesti. Mehän emme pukeudu niin värikkäästi. Joku on nähnyt meitä – sillä vaatteemme voivat näyttää sellaisilta. Mutta mehän pukeudumme maan väreihin eikä meitä usein huomatakaan. Ja se on myös tarkoitus. MUTTA ainahan on pilailijoita keskuudessamme ja heitä, jotka ovat nähneet ihmisiä […]
18.12.2020 Luonnonhenget verannalla sisällä: ”Me emme ole esittäytyneet sinulle, koska et ole ottanut meihin yhteyttä. Olet aina ollut meditoimassa ulkona. Me rakastamme näitä kukkia. Tämä on meidän lempipaikkamme. Toki olemme muuallakin, mutta sinä rakastat tätä huonetta ja se tarttuu tähän huoneeseen ja kaikkiin näihin kasveihin. Jos pitäisit parempaa huolta noista […]
Menen tapaamaan sisäistä lastani. Otamme toisiamme kädestä, syleilemme toisiamme. Hän johdattaa minut tiettyyn paikkaan. Kiviä, värikkäitä, loistavia kiviä. ”Näetkö, jokainen kivi loistasa omaa valoaan. Ota yksi käteesi.” Ja se kivi loistaa suunnattoman vahvaa valoa. ”Minä pystyn menemään kiven sisään. Ja kivi on valtavan iso ja minä olen pieni. Ja voin […]
Puutarhani tietäjämaahinen S sanoo: ”Minä huomaan, että olet masentunut, kun et voi mennä mihinkään. Oletko unohtanut, että mielessäsi voit matkustaa mihin tahansa? Mielelläsi ei ole rajoja.” Hän johdattaa minut eri tasolle. Hän kysyy minä haluan nähdä. Männyn, valtavan männyn. Ja se on edessäni. Valtava paksu runko, oksat ulottuvat korkealle. Painan […]
Minä olen rakkaus, rakkaus kaikkea luontoa ja luonnossa elävää kohtaan. Minä katson rakkaudella jokaista olentoa, joka pinnistelee elämässään tälläkin säällä. Armo ja rakkaus. Autan heitä, jotka eivät enää jaksa, siirtymään toiselle puolelle, Henkeen. Luonto selviää aina, vaikka moni siirtyy Henkeen. Näin on aina ollut. Näin kuuluu olla. Luonto hengittää sisään […]
On marraskuu. Istun ulkona kietoutuneena peitteeseen, mutta kylmyys hiipii aina jostain iholleni ja sormet kangistuvat. ”S, mitä teet? Häiritsenkö? kysyn. Hiljaisuutta, kunnes: ”Emme me aina jotain tee. On hienoa katsoa muita ja iloita heistä.” ”Kuulostaa upealta teidän yhteisöllisyytenne.” ”Niin. Me ihmettelemme ihmisten yksinäisyyttä ja eriytymistä toisistaan. Epäluuloa, joka näyttää vallitsevan […]
Istun keinussa. Lämpötila on nollassa. Lumessa on paljon ketun jälkiä. ”Maahiset, mitä teette?” ”Hii hii”, kuulen. ”Lunta. Leikimme hippaa lumessa, lumelle.” He ovat iloisia. Koen, että minun tulee ottaa heistä oppia. Ja siitä, kuinka erilaisia he ovat keskenään, hyvässä mielessä. He osaavat iloita, vaikka on heidän keskuudessa vakavampiakin. Luminen maisema […]
Ei lunta vieläkään. Ohimenevä pieni lumisade ryöpsähtää kasvihuoneen ohi ja sulaa maasta saman tien. Olen tullut kysymään mitä puutarhan maahiset haluavat sanoa meille näin ennen joulua. ”Me mietimme. Hmm…. Me pyydämme sydämen yhteyttä. Aina me pyydämme ja toivomme sydämen yhteyttä. Mutta nyt varsinkin aika on sille otollinen: kiltteydelle, toisten kauneuden […]
Nuoret maahiset tulevat. ”Te pidätte kynttilän valosta?”, kysyn tai oikeastaan totean. ”Kyllä! Me voisimme istua sen ympärillä, lämmitelläksemme sen valossa ja kajossa. Sen voima on paljon suurempi kuin sen koko. Ja me voimme aina kuvitella sen suuremmaksi. Katsoa liekkiin ja NÄHDÄ se. Ottaa toisiamme kädestä ja jakaa se mitä tunnemme. […]
Lähestyn puutarhan tietäjämaahista: ”Voinko häiritä vai teetkö juuri jotain?” ”Aina minä teen jotain. Paikallaan istuminenkin on tekemistä. Asioiden miettiminen on tekemistä…. Joten…?” ”Minä haluaisin kysyä sinulta mitä tapahtuu keijuille, kun lehdet putoavat puista?” ”Luulin, ettet kysyisikään tätä. He kuolevat, jos tätä sanaa haluaa käyttää. He ovat osa kiertokulkua, nuo pienet […]