Kysyn: ”Oletko täällä yhä? En viitsi sanoa, etten ole puhunut kanssasi aikoihin, sillä mitä hyötyä pahoillaan olemisesta olisi….”

Hän on hyvin iloinen, ei varmaankaan minusta johtuen, vaan itse itsessään. ”Sinä vaikutat hyvin tyytyväiseltä…?” kysyn.

”Viihdyn täällä. Varsinkin kissojen vuoksi. Ja tämä ympäristö – todella mielenkiintoinen.”

”Tämä kaaos?”

”Noh, mehän viihdymme tällaisessa vanhassa ´kaaoksessa´ − joka nurkassa on jotain kiintoisaa. Tietysti siistimpää voisi olla, mutta se on eri asia kuin tämä kiintoisuus.”

”Kirjapinot?”

”Juuri se kaikki. Tämä on meikäläisen ihannekoti. Jos ei nyt lueta joukkoon jotain vanhaa kartanoa…. Ja tuo puutarha. Ja kaikki, jotka siellä asuvat. Tämä kaikki on seikkailu! Oletko tietoinen siitä, että kaikki nämä kirjat eräällä tavalla hyrisevät. Ne ovat täynnä elämää. Elämä on kirjoitettu niihin ja monet niistä ovat hereillä. Monet nukkuvat – onneksi, voisi joistain sanoa, mutta eräällä tavalla ne elävät. SIKSI sinä pidät kirjoista! Koska olet aina tiennyt, mitä kirjat ovat.”

”Ja siksi ne koetaan myös vaarallisiksi”, totean.

”Niin. Kirjoittaja on pannut niihin itsensä, hän on LUONUT ne hahmot. Ja luominen puhaltaa hengen hahmoihin. Mitä useampi tiettyjä kirjoja lukee, sen elävämpiä hahmot ovat. Siinä on myös vaaransa. Siksi myös minulla on täällä loputtomasti tutkittavaa.” Muutaman päivän jälkeen hän jatkaa: ”Kirjoita. Olen otettu tästä tilaisuudesta”. Sitten hän ´liukuu tapettiin`. Ymmärrän häntä hyvin. Olen usein halunnut ja tehnytkin niin – liuennut tapettiin. Sitten hän rentoutuu ja kertoo: ”Vietän aika hiljaista elämää. Olenhan ainoa kotitonttu tässä talossa. Siis varsinaisesti. Olen pohdiskelija. Tämä talo on äärimmäisen mielenkiintoinen – sokkelot, historia, kirjojen henkilöt, kissat. Sanoessani, että olen ainoa kotitonttu, se antaa väärän kuvan, sillä luonnonhenkiä on todella paljon ja puutarhan maahiset ovat hyviä ystäviä. Yksinäinen en todellakaan ole. Puhumattakaan hämähäkeistä – viisasta porukkaa itse asiassa. Tämä talo hengittää, kaikki sen olennot, asukkaat, kirjojen henkilöt, seinät, kasvit, maa talon alla – se on itse asiassa täynnä maagista voimaa. Katso tätä minun silmilläni ja näet ja koet kuinka joka osa tätä taloa hengittää tämän elämän vuoksi. Jokainen tunne, jokainen ajatus, jokainen hyvä tarkoitus tarttuu tähän taloon ja on osa tätä kaikkea. Sen minä halusin sanoa tänään. Sen ettei koskaan ole tylsää päivää!”